Ulkopuolinen lisäeristys

Hyvin eristetty ja ilmatiivis talo on mukavan vedoton ja energiapihi. Ilmanvaihto hoidetaan hallitusti koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla.

Vanhan talon lisäeristäminen kannattaa

Vanhan talon eristemäärä ei vastaa nykyistä rakennusmääräysten tasoa eikä energiatehokkaan rakentamisen suosituksia. Eristeiden painuminen tai kulkeutuminen muualle on voinut jättää laajoja seinäpintoja käytännössä lähes vaille eristystä. Kylmäsiltoja on voinut syntyä myös rakennusvirheiden johdosta.

Lisäeristäminen parantaa energiatehokkuuden lisäksi asumismukavuutta ja rakenteiden toimivuutta.Perusteellinen korjaus on suunniteltava huolella. Talon kunto tulisi ennen remontteja selvityttää ammattilaisella. Kylmävuodot paljastuvat lämpökameralla. Tämän palvelun saat meiltä edulliseen tuntihintaan.

Lisäeristettä rakenteisiin

Asiantuntijat suosittelevat yläpohjan mineraalivillaeristyskerroksen paksuudeksi vähintään 500 mm, joten yläpohjan lisäeristys kannattaa tehdä jo viime vuosikymmenen alkupuolella rakennetuissa taloissa. Eristys on yksinkertaisinta toteuttaa puhalluseristeellä. Vanhat, kuivat eristeet, myös puru, voidaan jättää uuden eristyskerroksen alle.

Ehjää julkisivua ei yleensä kannata purkaa lisäeristämisen vuoksi, mutta julkisivun lisäeristys kannattaa ehdottomasti toteuttaa julkisivuremontin yhteydessä.

Ulkoseinät voidaan lisäeristää sisältä tai ulkoa. Ulkoa päin lisäeristäminen on turvallisin ratkaisu, sillä tällöin rakenne lämpenee ja kuivuu. Jos julkisivun paksuus kasvaa yli 100 mm, ikkunat saattavat jäädä häiritsevästi rakenteen sisään. Silloin ikkunoita kannattaa siirtää tai korvata ne uusilla, energiatehokkaammilla ikkunoilla.

Oman talon tarpeet

Viime vuosisadan alkupuolella rakennetut, yhä asumiskäytössä olevat talot ja rintamamiestalot on yleensä tässä vaiheessa jo ainakin kertaalleen peruskorjattu ja eristystäkin on saatettu lisätä. Jos lisäeristys on tehty yli kymmenen vuotta sitten, sitä kannattaa tässä vaiheessa jo uusia, varsinkin, jos julkisivuremontti on edessä.

Aina 1950-luvulle saakka taloissa käytettiin eristeenä vaihtelevia materiaaleja. Purueristeet olivat yleisimpiä, mutta sammaltakin saattaa vielä vanhimmista taloista löytyä. Lisäeristystä tarvitaan yleensä kaikkialle.

1960-luvulla rakennetussa talossa on yläpohjan eristeenä on saattaa olla 200 mm sahanpurua ja alapohjan eristepaksuus noin 50 mm ja ulkoseinien 100 mm. Lisäeristystä tarvitaan siis kaikkialle.

1970-luvun taloissa alapohjan eristepaksuutta lisättiin hiukan ja ikkunoihin tuli kolmas lasi. Lisäeristystä tarvitaan kaikkialle.

1980-luvun taloissa yläpohjan eristekerroksen paksuus on jo noin 300 mm. Yläpohjan eristekerroksen paksuntaminen kannattaa toteuttaa vähintään 500 mm:iin saakka. Julkisivun lisäeristys kannattaa toteuttaa julkisivuremontin yhteydessä.

1990-luvun taloihin kannattaa lisätä lämmöneristyskerrosta ainakin yläpohjaan. Julkisivun lisäeristys kannattaa toteuttaa julkisivuremontin yhteydessä.

Jo 2000-luvun taloissa yläpohjan eristepaksuutta kannattaa lisätä, jos rakenteet antavat myöten.